Metsäs­tys­kau­si al­kaa jäl­leen, kun vuo­den 1997, ku­vau­sa­jan­koh­ta­na sil­loi­sen eli tu­le­vai­suu­den LA:s­sa rie­hu­vat huu­me­lor­dien ryhmät. Yllättävän te­ho­kas, suo­ra­vii­vai­nen jat­ko-o­sa on me­nettä­nyt ajan­saa­tos­sa te­hok­kuut­taan, mut­ta ny­ky­tuo­tan­toi­hin ver­rat­tu­na tämä poik­keaa edel­leen eduk­seen, var­sin­kin jat­ko-o­sa­na: kun­non kä­si­kir­joi­tus, hy­vin tuo­tet­tu, haus­ko­ja yk­si­tyis­koh­tia.

Tämä poik­keaa eduk­seen jo­pa ykkö­so­sas­ta leik­kauk­sen­sa osal­ta, ja pys­tyy luo­maan toi­min­tae­lo­ku­vaan mu­ka­vaa ryt­miä kai­ken paah­ta­mi­sen vä­liin.

Vaik­ka jat­ko-o­sa jää vi­suaa­li­sel­ta lois­tol­taan jäl­keen esi­ku­vas­taan, sen leik­kauk­ses­sa hyö­dyn­netään huu­mo­ria, hyvän maun mo­lem­min puo­lin. Jo al­ku­koh­taus hyö­dyntää vii­dak­koa, jos­ta ei mennäkään Kes­ki-A­me­rik­kaan, vaan Los An­ge­le­siin. Sa­mal­la päästään asiaan: vie­raat metsästäjät in­nos­tu­vat sa­fa­ril­le, kun on kuu­maa ja käyn­nissä konf­lik­ti.

Par­hai­ten toi­mi­vat kak­si näyttävää hyppäävää leik­kaus­ta, jois­sa lei­ki­tellään ih­mispäillä. Yk­si koh­tauk­sis­ta osoit­taa jo­pa selvää it­sei­ro­niaa, kun saa­lis­ta­ja ry­mis­te­lee van­han mum­mon asun­toon. Lo­pun ava­ruu­sa­lus­koh­taus on ää­rimmäi­sen tyy­likäs Alien-t­ro­fei­neen.