Pyör­re­myrs­kyn silmään pää­sevät vain har­vat ja va­li­tut. Yleensä kiih­keintä me­dia­pyö­ri­tystä ai­heut­ta­vat ovat sel­lai­sia, että niistä voi kes­kus­tel­la ja niistä on mie­li­pi­de, vaik­ka ei oli­si se­kun­tia kat­so­nut, mut­ta on il­tapäivä­leh­distä sitä­kin enemmän lu­ke­nut. Näitä ovat vii­me vuo­si­na ol­leet etupäässä pa­has­sa ai­na­kin Idols ja Big Brot­her sekä kai­ken­kar­vai­set to­si-tv:n ri­ma­na­li­tuk­set. On­ko Sink­kuelämän hur­jaa me­dia­ko­hua herättä­nyt elo­ku­va­ver­sio sit­ten hyvä vai pa­ha tuo­te?

Ai­na­kin sar­jas­ta pitä­neet ovat luon­nol­li­ses­ti ol­leet in­nois­saan näh­dessään, mitä iki­sin­kuil­le on ta­pah­tu­nut. Mut­ta mitä muut sa­no­vat? Vai­mon mie­lestä tämä elo­ku­va on täyttä ros­kaa.

So­sio­lo­gi­se­na ajan­ku­va­na se ei mie­lestä­ni ole sitä, mut­ta huo­les­tut­ta­vaa on, jos suu­rin osa fa­neis­ta ot­taa tämän suo­ra­na draa­ma­na, eikä pa­ro­dia­na, jok­si se on teh­ty. Se pa­ro­di­soi muo­din ja ra­han pyör­teissä elävän nais­su­ku­pol­ven elämän pin­nal­li­suu­del­le. Toi­saal­ta ol­laan roh­kei­ta sink­ku­ja ja oman po­lun kul­ki­joi­ta, mut­ta sil­ti lop­pu­tu­lok­se­na on erään­lai­nen so­vi­nis­min ylis­tys: kaik­ki elo­ku­van nai­set elävät tyhjää ar­keaan mies­ten eh­doil­la tai ai­na­kin pei­la­ten omaa per­soo­naan­sa mies­ten (ja rik­kai­den sel­lais­ten) maail­maan.

E­lo­ku­val­la on het­kensä, mut­ta puo­len vä­lin jäl­keen jän­ni­te kar­kaa selväs­ti. Oli­si mie­len­kiin­tois­ta tietää, mitä pi­den­ne­tystä ver­sios­ta on lei­kat­tu teat­te­ri­ver­sio­ta var­ten. Veik­kai­sin, että puo­len tu­si­naa nän­ni­pi­ho­ja ja yk­si la­ti­no­ko­koi­nen pe­nis. Tylsää ja lap­sel­lis­ta sinänsä. Fuck-sa­naa­kin heh­ku­tel­laan kuin mikään ei oli­si sitä ka­pi­nal­li­sem­paa.