E­telä­val­tioi­den ri­veissä tais­tel­leet vel­jek­set pa­laa­vat sisäl­lis­so­dan jäl­keen ko­tiin ta­kin­vuo­ret täynnä vi­hol­li­sar­mei­jal­ta vie­tyjä ra­ho­ja ja odo­tuk­set koh­ti hel­pom­paa elämää kään­net­tynä. Päiväu­net saa­vat kui­ten­kin jäädä sillä kat­raan nuo­rim­mai­nen (El­vis Pres­ley en­simmäi­sessä elo­ku­va­roo­lis­saan) on tällä vä­lin avioi­tu­nut van­him­man vel­jen ihas­tuk­sen kans­sa ja pian poh­jois­val­tioi­den so­ti­laat­kin saa­pu­vat et­simään omai­suut­taan.

Si­lo­pos­ki­sen poi­ka­mai­nen elo­ku­va luo hyvän seik­kai­lua­se­tel­man ja kylvää konf­lik­tin sie­me­nen, mut­ta ei pelkää sot­kea se­kaan lan­tei­taan vat­kaa­vaa El­vistä esittämässä ta­ri­naan vain ke­peäs­ti upo­tet­tu­ja mu­siik­ki­nu­me­roi­ta ja näyttää enemmän edes­ta­kai­sin suun­tau­tu­vaa rat­sas­tus­ta kuin ehkä yh­dessäkään muus­sa länkkä­rissä. Kai­kes­ta tästä joh­tuen ky­seessä on ke­peän hyvän­tuu­li­nen hat­ta­ra, jos­sa on yhtäläi­sissä mää­rin länkkä­riä, mu­si­kaa­lia ja ro­mant­tis­ta draa­maa. Eri­tyis­mai­nin­nan an­sait­see ta­ri­nan lop­puyh­tee­not­to, jo­ka hyö­dyntää yllättävän suo­ra­vii­vai­ses­ti ol­kapäällä is­tu­vaa pi­rua.