”­Ca­me­lot on mie­len­ti­la”. Zom­bie-e­lo­ku­vis­taan tun­ne­tun Geor­ge A. Ro­me­ron syrjä­hy­pyssä ai­van toi­seen la­ji­tyyp­piin on mo­nek­si: se on kult­tie­lo­ku­va, flop­pi tai fi­lo­so­fi­nen al­le­go­ria. Kat­so­ja saa päättää to­ki ai­na, mut­ta tällä ker­taa lop­pu­tu­lok­seen vai­kut­taa jo oma mie­len­ti­la­kin.

La­ji­tyy­pin­kin voi va­li­ta mie­lei­sek­seen. On­ko tämä ri­ta­ri-, prätkä, hip­pi-, toi­min­ta- vai draa­mae­lo­ku­va?

Vielä 1970-lu­vul­la ti­vo­lit ja muut kiertävät showt oli­vat suo­sit­tu­ja sur­ma­na­ja­ji­neen ja kum­ma­jai­si­neen. Ku­nin­gas Bil­ly (Ed Har­ris lä­pi­mur­to­roo­lis­saan) joh­taa kiertävää seu­ruet­ta, jo­ka pyr­kii elämään art­hu­riaa­nis­ten pe­riaat­tei­den mu­kai­ses­ti. He pu­ke­vat ri­ta­rin­haar­nis­kat yl­leen ja ka­raut­ta­vat tur­na­jai­siin. He­po­set ovat muut­tu­neet moot­to­ri­pyö­rik­si.

Bil­ly on fik­soi­tu­nut Art­hu­rin ta­ri­noi­hin sai­raal­lioi­ses­ti, mut­ta sym­paat­ti­ses­ti. Mor­gan (te­hos­teis­taan pa­rem­min tun­net­tu Tom Sa­vi­ni) ha­luai­si uh­ra­ta ee­tok­sen ja aat­teen ra­han val­lal­le. Hah­mot ovat sym­paat­ti­sia, fi­lo­so­fia mu­ka­van lap­se­no­mais­ta ja elo­ku­va hy­vin pitkä.