Suu­ren Ale­xand­re Du­mas’n po­jan kir­joit­ta­ma ro­maa­ni Ka­me­lia­nai­nen elää klas­sik­koe­lo­ku­va­na ve­reväs­ti. Nyt­tem­min kiin­nittää enemmän huo­mio­ta Gre­ta Gar­bon mas­ku­lii­ni­sen ko­meaan kyl­myy­teen, ihas­te­lee Ro­bert Tay­lo­rin nuo­ruut­ta ja al­kaa miet­tiä, oli­ko ta­ri­na lo­pul­ta al­le­go­ria isästä, jo­ka mu­lat­ti­na jou­tui kär­simään ku­nin­gas­val­lan ja Na­po­leo­nin so­tien jäl­kei­sestä sää­ty­hur­mios­ta.

Isä-Du­mas vel­kaan­tui kor­viaan myö­ten ja to­teut­ti van­haa sa­non­taa ruh­ti­naan tu­lois­ta ja ku­nin­kaan me­nois­ta. Aja­tus vain pa­ran­taa Ka­me­lia­nai­sen uut­ta kat­san­to­ker­taa. Suo­sit­te­len, ja luul­ta­vas­ti kat­so­jan oma miel­leyh­tymä to­dis­taa, mistä klas­si­kois­sa on ky­se. Ne pa­ne­vat aja­tuk­sen lentämään, vaik­ka ky­se oli­si vain kli­sei­sestä rak­kaus­ta­ri­nas­ta. To­sin ne kli­seet luo­tiin mo­nen vuo­si­kym­me­nen ai­ka­na tämän teok­sen jäl­keen.