Po­nil­le kyy­tiä -sar­ja jul­kais­tiin Suo­mes­sa en­sin jäl­kijättöi­ses­ti vuon­na 2008. Kak­si vuot­ta myö­hem­min jo­kai­ses­ta kol­mes­ta tuo­tan­to­kau­des­ta tuo­daan mark­ki­noil­le uu­si pai­nos, to­sin tällä ker­taa Finn­ki­non toi­mes­ta. Uut­ta on ai­noas­taan eri­lai­nen kan­si­tai­de, it­se tuo­te on sa­man­kal­tai­sis­ta hei­koh­kois­ta ko­piois­ta prässät­ty. Mikä pa­hin­ta, vain het­keä myö­hem­min, tuo­daan jou­lu­mark­ki­noil­le ko­ko kol­men kau­den pa­ket­ti. Vieläpä edul­li­se­na lai­tok­se­na. Ei näin, ei näin.

It­se ma­te­riaa­lis­sa ei va­lit­ta­mis­ta sit­ten ole­kaan. Nais­ve­toi­nen sket­sin­kir­joit­ta­mi­nen eroaa luon­nol­li­sil­la sei­koil­la siitä vähän ylei­semmästä. Fio­na Al­le­nin, Doon Mac­kic­ha­nin ja Sal­ly Phil­lip­sin täh­dittämä ja kir­joit­ta­ma sar­ja pitää myös kak­kos­kau­del­le tul­les­sa ta­sa­laa­tui­suu­ten­sa – pa­ria vii­meistä jak­soa mu­kaan las­ke­mat­ta. Toi­nen kau­si jat­kuu kuin suo­raan ykkö­sestä, vaik­ka en­sie­si­tyk­sissä vuo­den vä­li oli­kin. Al­ku­peräi­set brit­tien­sie­si­tyk­set oli­vat keväällä 2000.

Nai­sel­li­sil­le oi­kuil­le hy­myillään roh­keas­ti. Pa­ri­suh­de- ja sek­sielämäon­gel­mia poh­di­taan raik­kaan huu­mo­rin kaut­ta. Ka­me­ral­le pu­hu­tut seu­ran­ha­kuil­moi­tuk­set pitävät oh­jel­mia koos­sa edel­leen, liial­li­ses­ti­kin. Mu­siik­ki­nu­me­rot jak­so­jen lo­puis­sa rik­ko­vat ryt­miä, myös häi­rit­seväs­ti.