Ni­men pe­rus­teel­la tätä voi­si hel­pos­ti ereh­tyä luu­le­maan Char­lien en­ke­leik­si toi­ses­sa maail­man­so­das­sa, mut­ta on­nek­si se seik­kai­lu saa vielä odot­taa. Ky­seessä on sen si­jaan asial­li­sen tii­vis­tun­nel­mai­nen toi­min­tajännä­ri neljästä nai­sa­gen­tis­ta, jot­ka lä­he­tetään Rans­kaan estämään Nor­man­dian mai­hin­nou­suun liit­ty­vien tie­to­jen pää­ty­mi­nen sak­sa­lai­sil­le.

E­lo­ku­van pe­rus­juo­ni on us­kol­li­nen gen­rensä kli­seil­le, mut­ta brit­tien SOE-yk­sikön nais­puo­li­siin edus­ta­jiin kes­kit­tymällä on löy­det­ty mu­ka­vas­ti uut­ta vi­vah­det­ta ja naisnäkö­kul­maa van­hoi­hin kaa­voi­hin. Ky­seessä on ehkä ohut vii­lu­pin­ta, jo­ka myös sor­tuu tur­han mo­neen en­nal­ta-ar­vat­ta­vuu­teen ai­na ras­kau­des­ta van­haan ihas­tuk­seen, mut­ta ko­ko­nai­suus on kui­ten­kin pe­rin su­la­va. Vas­ta elo­ku­van lop­pu lievää yliy­rittä­mistä lä­hes­tyvällä tun­nel­moin­nil­laan ja yllättävän hel­pol­la rat­kai­sul­laan tun­tuu köm­pelöltä.