Is­mo Sa­ja­kor­pi te­ki 1980-lu­vul­la ai­na­kin kol­me sar­ja­muo­tois­ta tv-t­ril­le­riä, joi­ta seu­rat­tiin in­nok­kaas­ti, eikä pelkästään pa­rem­man puut­tees­sa. Kat­so­mis­ko­ke­mus on­kin nyt yli 30 vuo­den jäl­keen nos­tal­gi­sen tyy­dyttävä, vaik­ka Soit­to­ra­sia tai­si ol­la Pai­na­jais­ta ja Mer­kit­tyä jän­nittäväm­pi ta­paus. To­ki muis­ti voi tehdä tep­po­sen.

Pai­na­jai­nen on ee­va­ten­hus­mai­nen psy­ko­lo­gi­nen tril­le­ri, jo­ka pa­nee ih­met­te­lemään, mik­si nuo­ri An­na-Lee­na Härkö­nen ha­lu­si tehdä 1980-lu­vul­la vähä­pu­kei­sia roo­le­ja. Oli­ko nuo­ri tyttö oh­jaa­jien ar­moil­la Mik­ko Nis­ka­ses­ta läh­tien vai mitä omaa ir­tiot­toa tämä mer­kit­si?Aah­das­mie­li­nen Poh­jois-Poh­jan­maa voi vai­kut­taa kas­vua­lus­ta­na niin mo­nin ta­voin.

Mer­kit­ty te­hoaa puo­les­taan ed­ga­ral­lan­poe­mai­se­na yö­jut­tu­na tai jo­pa co­nan­doy­le­mai­se­na ra­ja­tie­teel­li­senä ta­ri­na­na. Jos oh­jaa­ja Sa­ja­kor­pi ei ole näh­nyt van­haa Car­ni­val of Souls –­kult­tik­las­sik­koa, niin vi­suaa­lis­ta il­mettä voi pitää oma­peräi­senä.