Kun sa­man päivän ai­ka­na yrittää pa­kot­taa it­sensä kat­so­maan uu­sin­ta­ver­sio­ta Pai­na­jai­ses­ta Elm St­ree­tiltä ja Rob Zom­bien Hal­loween II:s­ta, tun­tuu pe­rin mu­ka­val­ta pa­la­ta The New Daugh­ter –e­lo­ku­van kans­sa van­haan kun­non la­ji­tyyp­piin, jo­ta voi­si kut­sua vaik­ka­pa il­mai­sul­la “­vuo­res­ta löy­tyy ou­to­ja kan­so­ja”.

Ikävään ju­miin ural­laan jää­neen Ke­vin Cost­ne­rin am­mat­ti­tai­toi­sel­la ja em­paat­ti­sel­la ot­teel­la kat­so­ja viedään avioe­ron jäl­kei­seen yk­sin­huol­ta­jan ar­keen. Suu­rem­pia se­lit­te­lemättä uu­den ta­lon vie­rei­sellä kum­mul­la al­kaa ta­pah­tua kum­mia.

Uu­si tytär yh­distää suo­ra­vii­vai­sel­la ta­val­la vii­me vuo­si­na iloa tuot­ta­neen es­pan­ja­lai­sen kau­hun pe­rin­tei­seen H.P. Lo­vec­raf­tin ja R.E. Howar­din Weird Ta­les –­leh­den maa­na­lai­siin tun­nel­moin­tei­hin. Ta­ri­na on sinänsä tur­han pal­jon vel­kaa Step­hen Kin­gin 1980-lu­vun puo­les­sa vä­lissä hyytä­neel­le Ui­nu, ui­nu lem­mik­ki (Pet Se­ma­ta­ry) –­ro­maa­nil­le, mut­ta sekään ei hait­taa. Myyt­ti­nen ta­ri­na pe­rus­tuu John Con­nol­lyn no­vel­liin.