Kun­ni­nao­soi­tuk­sen ja pla­giaa­tin ero on hiuk­sen­hie­no. Aust­ra­lia­lai­sen Paul Chi­nan esi­koi­soh­jauk­ses­sa ei ole kum­mas­ta­kaan ky­sy­mys. Se vain tun­tuu köyhän mie­hen huu­mo­rit­to­mal­ta Coen-vel­jes­ten esi­koi­sel­ta tai muo­to­puo­lel­ta pak­ko­pul­lal­la Hitch­coc­kin myöhäis­kau­del­ta. Ai­noa va­lo­pilk­ki on stet­son­hat­tui­nen palk­ka­tap­pa­ja (Georh Shevt­sov), jo­ka ai­noa­na muut­tu­ja­na tuo jo­tain uut­ta film noir –­la­ji­tyyp­piin. Mitä se sit­ten on? On­pa­han vain näyt­te­lijä, jol­la on per­soo­nal­li­nen ole­mus ja poik­kea­vat kas­vot, joi­ta oh­jaa­ja osaa käyttää hyö­dyk­seen.