Vuo­den 1940 Lon­too­seen si­joit­tu­va brit­tid­raa­ma kä­si­kir­joit­ta­jas­ta (Gem­ma Ar­ter­ton), jo­ka kuu­lee kut­sun nos­tat­ta­maan so­dan ham­pais­sa kär­sivän kan­san mie­lia­laa muu­tam­mal­la pro­pa­gan­dae­lo­ku­va ja­lok­si tai­teek­si. Sa­mal­la uu­sik­si me­nee myös nai­sen it­sensä elämä.

Hil­jai­sel­la ta­val­la näyttävä ja kos­ket­ta­va elo­ku­va on hiot­tu ko­ko­nai­suus, jo­ka sor­tuu kli­sei­siin vas­ta lop­pu­met­reillään. Pääo­san Gem­ma Ar­ter­ton te­kee us­kot­ta­van vah­van ja hil­li­tyn suo­ri­tuk­sen oman ar­von­sa tun­te­va­na nai­se­na mie­hi­sessä maail­mas­sa, jos­ta lä­hes tul­koon kaik­ki mie­het ovat pois­sa rin­ta­mal­la. Niin ikään ai­na hyvä Bill Nig­hy on mai­nio si­vu­roo­lis­saan ikään­tyvänä sta­ra­na, jo­ka op­pii hän­kin tai­vut­ta­maan ar­jen omaan tah­toon­sa — tai toi­sin päin.

E­lo­ku­van käännös­ni­mi lisää lop­puun sa­na "Hour", jo­ka kaiut­taa mm. Wins­ton Churc­hil­lin pu­hei­ta so­ta-a­jal­ta, mut­ta siirtää sa­mal­la fo­kuk­sen elo­ku­van sisässä syn­tyvästä elo­ku­vas­ta laa­jem­min toi­seen maail­man­so­taan. Käännös­ni­mi tun­tuu tällä ker­taa osu­vam­mal­ta kuin al­ku­peräis­ni­mi.