B­la­ke Edward­sin 1960-lu­vun Vaa­lean­pu­nai­set pant­te­rien me­nes­tys pe­rus­tui oma­peräi­seen huu­mo­riin ja ai­kan­sa ar­vos­te­tuim­piin koo­mi­koi­hin kuu­lu­neen Pe­ter Sel­ler­sin ve­to­voi­maan. Uu­sin­ta­ver­sion yl­le luo­tiin tä­ten ras­kas pai­ne.

S­te­ve Mar­tin sel­viy­tyy tar­kas­ta­ja Clou­seaun roo­lis­ta kui­ten­kin niin su­ve­ree­nis­ti, et­tei tämä mik­sikään pet­ty­myk­sek­si jää. Elo­ku­van te­kijöillä oli it­se­luot­ta­mus­ta kir­joit­ta­maa Jean Re­nol­le li­ki pu­hu­ma­ton, mut­ta sitä­kin il­meikkääm­pi roo­li tar­kas­ta­jan apu­lai­se­na. Ke­vin Kli­nen po­lii­sip­re­fek­ti jää ai­ka kli­sei­sek­si pa­ri­val­ja­kon rin­nal­la.

Nau­raa saa ja usein. Al­ku­peräis­teos­ten tär­kein ju­ju jää kui­ten­kin ta­voit­ta­mat­ta: tar­kas­ta­jan lä­hi­pii­ri poh­ti ai­koi­naan kuu­mei­ses­ti, on­ko san­ka­ri im­be­sil­li vai ne­ro.