On vai­kea ku­vi­tel­la, että Mick Jag­ger ja Keith Ric­hards ha­lua­vat kat­soa tai tar­kem­min sa­not­tu­na kuun­nel­la tätä ko­vin­kaan usein. To­ki Brian Jo­nes oli kuol­lut mys­ti­sellä ta­val­la vain pa­ri päivää ai­kai­sem­min, mut­ta eipä bän­di an­ta­nut ko­vin­kaan kum­mois­ta ku­vaa soit­to­tai­dois­taan ju­ma­lan vuon­na 1969. Oi­keas­taan vain Ro­bert John­so­nin bluesk­las­sik­ko Lo­ve in Vain su­juu.

Bän­di oli as­tu­mas­sa Jum­pin’ Jack Flas­hin sii­vittämänä koh­ti kors­keaa roc­kia, mut­ta ei oi­kein tun­nu osaa­van soit­taa sel­lais­ta. On­ko­han soundc­heck jää­nyt vä­liin? Soi­ton tark­kuu­des­ta ei muu­ten­kaan pi­det­ty huol­ta oi­keas­taan juu­ri lain­kaan. Rock­do­ku­men­tik­si tämä on kai­ken lisäk­si ku­vat­tu niin, et­tei soit­ta­jien sor­mia näy­tetä juu­ri lai­sin­kaan.