An­ka­ra äi­ti kas­vat­taa tyttä­riään ko­val­la kä­dellä, eikä tytöil­le jää juu­ri­kaan elin­ti­laa. Teat­te­riin pa­rem­min so­pi­va ker­to­mus on tyy­pil­li­nen brit­tiläi­nen mus­ta ko­me­dia, jos­sa koh­ta­lok­kai­ta neu­vo­ja saa­daan vie­rail­ta ta­hoil­ta. Ker­ron­ta ei yllä hyvän al­ku­peräi­si­dean ta­sol­le. Vaik­ka jat­ku­vas­ti mu­kaan tu­le­vat uu­det hen­kilö­hah­mot tuo­vat mu­ka­naan mie­len­kiin­toa, ei fil­mi ota läh­teäk­seen. Ih­me sinänsä, on­han oh­jaa­jal­la ol­lut käy­tettä­vissään Eng­lan­nin joh­ta­via näyt­te­lijöitä. Eten­kin Ja­ne Hor­rocks pääo­sas­sa sekä Sir John Mills te­kevät hie­not roo­lit.

Ku­va näyttää stu­dio-o­suuk­sis­sa huo­mat­ta­vas­ti ul­ko­ku­via us­vai­sem­mal­ta. Tämä on to­sin ai­heu­tet­tu osit­tain va­lais­tuk­sel­la ja si­sus­tuk­sel­la. Ne saa­vat ai­kaan epä­tark­kuut­ta terä­vim­missä reu­nois­sa. Ää­ni­rai­ta on tunk­kai­nen ja hiu­kan etäi­nen, eikä myöskään sur­round, niin kuin kan­sis­sa lu­va­taan. Lisä­ma­te­riaa­leis­sa on kat­sot­ta­vis­sa pe­rin­tei­nen 15-mi­nuut­ti­nen ”­kaik­ki-ke­hu­vat-toi­siaan” -do­ku­ment­ti sekä biog­ra­fioi­ta. (VA)