Per­he-elämää eng­lan­ti­lai­sit­tain on ku­vat­tu jos jon­kin­lai­sin näkö­kul­min. So­siaa­li­rea­lis­mi kään­tyy hel­pos­ti ken­loac­hi­lai­seen ah­dis­tuk­seen. Mi­ke Leigh on­nis­tuu huu­mo­rin kei­noin vi­rittämään tun­nel­man op­ti­mis­ti­sem­paan suun­taan. Si­vis­ty­nyt kes­ki­luok­kai­suus ja kon­ser­va­tii­vi­suus ovat sil­ti kau­ka­na tästä ko­hel­luk­ses­ta.

Ystä­vien kes­ken tou­hu­taan uu­den ra­vin­to­lan pa­ris­sa ja sa­mal­la yri­tetään muo­ka­ta jäl­ki­kas­vus­ta yh­teis­kun­ta­kel­pois­ta. La­ven­net­tua kas­va­tu­sop­pia so­vel­le­taan ti­lan­tei­den mu­kaan.

Mi­ke Leigh ku­vaa dia­lo­gin ka­me­ra kas­voi­hin suun­nat­tu­na. Ku­va­kom­po­si­tion va­riaa­tioi­ta ei käy­tetä, ku­val­li­nen ker­ron­ta on sup­peaa. Dia­lo­gi ta­voit­taa yti­men. Ver­ba­liik­ka on vah­vaa ja na­se­vaa, tul­kin­nas­ta pu­hu­mat­ta­kaan. Eng­lan­ti­lai­sen elo­ku­van täh­ti­su­ku­pol­vi lois­taa Leig­hin räväkän oh­jauk­sen alai­se­na. Ku­mar­te­lu ei kuu­lu asiaan.