Kään­tei­nen ver­sio klas­sik­ko­ko­me­dias­ta Ar­vaa ku­ka tu­lee päiväl­li­sel­le jää tie­tys­ti esi­ku­vas­taan, mut­ta saa ai­kaan muu­ta­man spon­taa­nin pyrskäh­dyk­sen.

Ber­nie Mac ja Ash­ton Kutc­her eivät to­ki pa­ne Spen­cer Tra­cyl­le ja Sid­ney Poi­tie­ril­le kam­poi­hin.

O­mal­la vaa­ti­mat­to­mal­la ta­val­laan tämä ku­vaa ame­rik­ka­lai­sen so­siaa­li­ra­ken­teen muu­tok­sia, ame­ri­ka­naf­rik­ka­lai­sen kult­tuu­rin so­vi­nis­mia ja oman­lais­taan van­hoil­li­suut­ta. Mo­ni mus­ta elää pa­rem­min kuin suo­ma­lai­nen kes­ki­luok­ka. Ja se on ai­van oi­kein. Ikävä kyllä ko­me­dia va­joaa hol­lywoo­di­lai­seen kes­ki­ver­toon lop­pu­puo­lel­la.