Ed­gar Ri­ce Bur­roughs ka­tui 1910-lu­vul­la kii­rettä, jol­la hän al­ku­peräi­sissä kir­jois­sa nait­ti ja per­heyt­ti san­ka­rin­sa. Seu­rauk­se­na oli nos­tal­gi­nen ro­maa­ni Tar­za­nin vii­dak­ko­seik­kai­lu­ja, jo­ka ku­va­si api­na­mie­hen lap­suut­ta en­nen Ja­nen ja Ko­ra­kin luo­mia ai­kuis­tu­mi­sen sym­bo­le­ja. Kir­ja oli mai­nio.

Myös Tar­zan-a­ni­maa­tios­sa oli sa­ma vi­ka, vain al­ku­puo­li toi­mi hy­vin. Suo­raan vi­deol­le ku­vat­tu ani­maa­tio­seik­kai­lu yrittää sa­maa kuin ERB, mut­ta kun­nian­hi­mo ja an­tau­mus on jää­nyt hie­man puo­li­tie­hen.

Mik­sei kos­kaan voi­da tur­vau­tua al­ku­peräis­teks­tei­hin, kun ky­seessä on Tar­zan? Dis­ney on sentään kun­nioit­ta­nut enemmän eu­roop­pa­lai­sia kan­san­sa­tu­ja­kin.