”­Car­pe diem” on sa­non­ta vii­kon­lop­pua ja elä­keikää iän kai­ken odot­ta­vil­le suo­ma­lai­sil­le. Päivä ker­ral­laan ja het­kestä kiin­ni, sa­no. Muu­ta­han meiltä ei puu­tu­kaan kuin ang­lo­sak­si­set, jär­kyttävää tun­ne­tu­hoa ai­heut­ta­vat sisäop­pi­lai­tok­set. Myös USA:s­sa hy­vin ylei­nen jär­jes­telmä repäi­see lap­set ir­ti ai­kui­sis­ta. Seu­rauk­se­na on ylä­luo­kan tun­neköyhää elämää, jo­ka tun­keu­tuu työelämän kaut­ta muual­le­kin yh­teis­kun­taan. Ro­bin Wil­liams jyrää op­pi­lail­le omaa aja­tus­maail­maa tu­kah­dut­ta­van, so­sia­lis­tis­ta hal­lin­toa muis­tut­ta­van kou­lujär­jes­telmän vas­ta­pai­nok­si.

Elo­ku­va oli­si an­sain­nut ku­val­taan ja ää­neltään pa­rem­man le­vyn. Vain Dol­by Sur­round (4/0). Ei ekst­ro­ja. Myö­hem­min ident­ti­senä Bue­na Vis­tan le­vynä.