Pat Con­royn myöhäisf­reu­di­lai­nen ro­maa­ni oli suu­ri ta­paus. Barb­ra St­rei­san­din oh­jaus ei sitä ole, mut­ta tar­joaa su­ju­van ja dek­ka­ri­mai­ses­ti ra­ken­tu­van ta­ri­nan, jo­ka ke­rii pik­ku­hil­jaa esil­le sen, mitä lap­suu­des­sa oi­kein ta­pah­tui. St­rei­sand oh­ja­si it­sensä yllättävän nä­tik­si.