Sa­tu nuo­res­ta tytöstä, jo­ka näyttää ko­ko val­ta­kun­nal­le, että unel­mat on teh­ty ta­voi­tel­ta­vik­si eikä vain unel­moi­ta­vik­si. Ke­peäas­ke­li­nen ja il­mettään myö­ten pir­teä elo­ku­va ruop­paa yllättävän syvältä ak­ti­voi­dak­seen yleisöään pelkän toi­vea­jat­te­lun si­jaan.

E­lo­ku­van sa­no­ma on vai­kut­ta­van tuo­re ja sen esi­tys­ta­pa yhtä ai­kaa nos­tal­gi­nen ja mo­der­ni. Ai­kui­sy­leisö löytää ken­ties ku­vas­tos­ta pal­jon it­se jyr­si­mistään sa­tu­kir­jois­ta tut­tua, ai­na ta­ri­nan il­mettä myö­ten, mut­ta pa­ti­nan lo­mas­ta löy­tyy yllättävän mo­der­ni sa­no­ma. Poi­san­ne­tut toi­veet ovat tässä vain val­lan vä­li­kap­pa­le ja on­ni sen si­jaan nii­den ak­tii­vi­ses­sa ta­voit­te­lus­sa. Toi­vei­ta ei siis kan­na­ta säilöä saip­pua­kup­liin, eikä sir­kus­hu­vei­hin kan­na­ta luot­taa muu­na kuin het­ken har­hau­tuk­se­na.

E­lo­ku­va su­kel­taa tar­koi­tuk­sel­la Dis­ney-s­tu­dioi­den pitkään pe­rin­tee­seen, sillä tämä val­mis­tui stu­dion 100v synttä­rei­den ai­koi­hin, mut­ta ky­se ei ilah­dut­ta­vas­ti ole pelkästä pas­tis­sis­ta. Ko­ko­nai­suus on pe­rin­teitä kun­nioit­ta­va nä­ky tästä päivästä ja toi­vei­kas lu­paus kirk­kaas­ta tu­le­vai­suu­des­ta.