Jos ei sat­tu­mal­ta tiedä, että venäläi­nen Mon­gol ta­voit­te­li ai­koi­naan ul­ko­mai­sen elo­ku­van Os­ca­ria, en­nak­ko-o­do­tuk­set saat­ta­vat ol­la ma­ta­lal­la. Ky­seessä ei kui­ten­kaan ole ö-luo­kan bar­baa­rie­lo­ku­va, vaan hie­no, to­sin hie­man epä­ta­sai­nen, syn­nynnäi­sen joh­ta­jan ku­vaus.

T­sin­gis-kaa­ni val­loit­ti puo­li maail­maa. Mon­gol ker­too mik­si. Kun hie­no­vi­ri­te­tyt psy­ko­lo­gi­set tut­kai­met yh­dis­tetään san­ka­ri­ta­ri­noi­ta luo­viin tais­te­li­jan ky­kyi­hin, maail­ma on avoin. Var­sin­kin kun van­hat val­ta­kun­nat ovat heik­kou­den ti­las­sa, ja kan­san ikä­ra­ken­ne on oi­kea. Nuo­ria so­ti­lai­ta riittää, ja saa­liin­hi­mo ei näe ra­jo­ja.

E­lo­ku­va ku­vaa hie­nos­ti pai­men­to­lais­ten kult­tuu­ria ja käytös­ta­po­ja. Yhtäläi­syyk­siä suo­men­su­kuis­ten kan­so­jen elämään on mie­len­kiin­tois­ta miet­tiä. Tais­te­lut on ku­vat­tu lois­te­liaas­ti, mut­ta nii­den vä­li­nen elo on sil­ti mie­leen­pai­nu­vin­ta.