Kak­si sä­heltävää mus­taa po­lii­sia (S­hawn ja Mar­lon Wayans) naa­mioi­tuu pa­ris­hil­to­neik­si na­pa­tak­seen hie­nos­to­pii­rejä pii­naa­van kid­nap­paa­jan. Juo­ni on tyy­pil­li­sen ke­vyt hen­ga­ri sket­seil­le, mut­ta tällä ker­taa – ja ku­ten ti­lan­ne yleensä on mil­tei jo­ka toi­sen Wayan­sin vel­jes­ten ko­me­dian koh­dal­la – vit­sit eivät toi­mi kuin sää­listä (vrt. pa­ril­li­set ja pa­rit­to­mat Sca­ry Mo­vie -ko­me­diat). Sinällään ko­me­dial­le otol­li­nen su­ku­puo­len ja ro­tu­jen vas­tak­kai­na­set­te­lu hu­ka­taan vil­je­lemällä jo­ka kään­teessä niitä ku­lu­neim­pia ja tyy­pil­li­sim­piä ste­reo­ty­pioi­ta. Lop­pu­sal­do on­kin muu­ta­mal­la hu­pai­sal­la sket­sillä säväy­tet­ty pitkä­ve­tei­nen sar­ja kah­den mic­hael­jack­so­nin se­koi­lu­ja.