Eipä voi­si vä­hempää kiin­nos­taa, mitä 1980-lu­vun alun hie­nos­to­nuo­ret her­moi­le­vat Los An­ge­le­sin täh­ti­su­mus­sa. Saa­ti heidän van­hem­pan­sa. Tämähän on jo­pa huo­nom­pi elo­ku­va kuin Lau­ri Törhö­sen In­si­ders.

B­ret Eas­ton El­li­sin ro­maa­niin pe­rus­tu­va Pal­jas­ta­jat ka­toaa sa­maan mus­taan auk­koon kuin muut­kin pa­heel­lis­ten poik­keu­syk­silöi­den ku­vaa­mi­seen kes­kit­ty­neen kir­jai­li­jan ro­maa­neis­ta teh­dyt fil­ma­ti­soin­nit. Kai­ku­poh­jaa tai sa­mas­tu­mis­ta on vai­kea luo­da jo hen­kilöi­den keh­non mu­siik­ki­maun­kin ta­kia.

I­dea on sil­ti ai­ka hyvä. Ta­ri­na si­joit­tuu vii­mei­siin viat­to­miin vuo­sin, kun kon­do­mia käy­tet­tiin sik­si, et­tei part­ne­ri tu­le ras­kaak­si. On­nek­si otim­me nak­kim­me pois kat­ti­las­ta en­nen kuin ve­si al­koi kie­hua. Aids muut­ti pal­jon. On­nek­si me­ne­tyskään ei ol­lut päätä hui­maa­va.