Nuo­ri kou­lu­poi­ka saa on­nek­kaas­ti roo­lin Or­son Wel­le­sin Broa­dway-näy­telmästä ja lentää kuin sii­vellä kun­nes ihas­tus se­koit­taa pak­kaa. Ta­va­no­mai­sen rak­kaus­ta­ri­nan si­jaan ky­se on kui­ten­kin unel­mien, ti­lai­suuk­sien ja hen­kilö­kul­tin yh­tee­no­tos­ta, jos­ta jää ha­ja­nai­nen, mut­ta elämän­ma­kui­nen jäl­ki­ma­ku.

Ch­ris­tian Mc­Kay on ve­toa­va Wel­les, jon­ka it­se­ko­ros­tei­sen sa­ne­le­via ja härs­kejä­kin toi­mia on haus­ka seu­ra­ta — osin sik­si, että jat­ku­vas­ti elävä kort­ti­pak­ka tun­tuu ole­van val­mis ro­mah­ta­maan millä het­kellä hyvänsä. Zac Ef­ron puo­les­taan tuo tu­lok­kaan roo­liin­sa so­pi­van se­koi­tuk­sen sym­paat­tis­ta naii­viut­ta ja poi­ka­mais­ta ko­ke­mat­to­muut­ta, jot­ta pai­koin hu­te­rat kään­teet tun­tu­vat mah­dol­li­sil­ta.