Wal­lan­der-yh­teis­työstä tun­ne­tun pa­ri­val­ja­kon uu­si san­ka­ri, psy­ko­lo­gi ja pro­fi­loi­ja Se­bas­tian Berg­man, sel­vittää koh­ta­lo­nyh­teyttään hyväk­sikäy­te­tyn mas­sa­mur­haa­ja­kol­le­gan co­me­bac­kis­sa ja yrittää sa­mal­la sel­vitä hen­ki­ses­ti elävänä omien traa­gi­sen per­he­koh­ta­lon­sa jäl­ki­mai­nin­geis­sa. Ai­ka kei­no­te­kois­ta Han­ni­bal Lec­ter –­pee­sai­lua, sa­noi­sin.

Rolf Lassgård on hie­no näyt­te­lijä. Sii­hen se jää­kin. Tun­tuu kum­mal­ta, että peh­moyh­teis­kun­nas­ta ei saa­da ir­roi­tet­tua draa­maa muu­ten kuin sil­po­mi­sil­la, joi­ta ei edes keh­da­ta näyttää. Ja hyvä niin.

Kan­si on ruot­sin­kie­li­nen ja suo­mek­si ni­mi nä­kyy vain ta­ka­kan­nes­sa. Erään­lais­ta Poh­jo­la-Nor­den -yh­teis­työtä, kai­ke­ti.