Des­poot­tis­ta äi­tiään hoi­ta­va jäl­keenjää­nyt, ai­kui­nen nai­nen löytää kuol­leen tytön ko­ti­rin­teestään. Tästä ale­taan ke­riä na­rua kuin sät­ky­nu­kes­ta kä­sin ja ker­ro­taan, mitä tra­ge­dia mer­kit­see eri ih­mi­sil­le, jot­ka eivät tun­ne toi­siaan. Erään­lai­nen light ver­sion, tai kään­tei­nen nä­ke­mys Ras­ho­mo­nis­ta on kun­niian­hi­moi­nen han­ke, sillä to­tuut­ta ei vää­ris­tellä sub­jek­tii­vis­ten miel­ty­mys­ten ta­kia, kos­ka vai­ku­tus­pii­ri laa­je­nee useaan eri yh­teisöön. Ikävä kyllä ker­ron­nan imu jää saa­vut­ta­mat­ta, eikä kat­so­ja pää­se kun­nol­la kiin­ni hen­kilö­hah­mo­jen ris­ti­rii­tai­siin ti­lan­tei­siin.