Sa­dut ovat psy­ko­lo­gis­ten teo­rioi­den par­hai­ta tem­mel­lys­kent­tiä, eikä Kau­no­tar ja Hir­viö tee poik­keus­ta. Per­soo­nan hy­viä ja huo­no­ja puo­lia ku­vaa­va ker­to­mus pe­rus­tuu an­tii­kin myyt­tei­hin ja myö­hem­piin kan­san­ta­ri­noi­hin, vaik­ka rans­ka­tar Jean­ne-Ma­rie de Beau­mon­tia pi­detään sen kir­joit­ta­ja­na. Myös Grim­min vel­jek­set si­vu­si­vat ai­het­ta.

E­lo­ku­va­tai­teen suu­ri ru­noi­li­ja Jean Coc­teau te­ki oman näy­tel­lyn ver­sion­sa he­ti toi­sen maail­man­so­dan jäl­keen. Myös Dis­neyn ani­maa­tio­na se oli suu­ri ta­paus, jo­ka yh­dis­ti Broa­dwayn mu­si­kaa­li­tyy­lin Dis­ney-yh­tiöl­le lä­hei­seen klas­si­seen me­lod­raa­maan, jos­sa hyö­dyn­net­tiin goot­ti­lai­sen tum­mia sä­vyjä.

Täl­le le­vyl­le on tal­len­net­tu teat­te­ri­ver­sio­ta 6 min. pi­tem­pi Spe­cial Edi­tion –­ver­sio, jo­ka sisältää lau­lun Taas kun oon ih­mi­nen.