Spun on ää­rimmäi­sen vi­suaa­li­nen elo­ku­va, ei välttämättä kau­nis, mut­ta erittäin näyttävä. No­peil­la leik­kauk­sil­la ja yllä­tyk­sel­li­sillä ani­maa­tio-o­suuk­sil­la oh­jaa­ja Jo­nas Å­ker­lund esittää vir­kistävää elo­ku­va­tai­det­ta Mu­sic Te­le­vi­sion -su­ku­pol­vel­le – on­nis­tu­nees­ti. Vaik­ka tek­niik­ka on­kin pääo­sas­sa, on Spun yhtä lail­la ka­ris­maat­tis­ten näyt­te­lijöi­den elo­ku­va, etu­nenässä Brit­ta­ny Murp­hy, Mic­key Rour­ke ja ai­na eri­no­mai­nen Pe­ter Stor­ma­re. Har­mi vaan, että tek­nii­kan ja näyt­te­lijöi­den lois­ta­van työn taus­tal­le ei ole kir­joi­tet­tu ko­vin­kaan vah­vaa ta­ri­naa. Huu­me­huu­rui­nen lä­hiöelämä ei jak­sa kiin­nos­taa lop­puun as­ti.

Vä­rit on mää­ri­tel­ty to­del­la kau­niik­si. Ku­va on eri­no­mai­sen tark­ka. Ää­ni­rai­ta on hy­vin rea­lis­ti­nen, vaik­ka efek­tejä käy­tetään ka­na­vis­sa run­saas­ti. Ekst­ro­ja ei va­li­tet­ta­vas­ti ole. (VA)