A­vio­hel­vet­tien ku­vauk­set sisältävät ai­na lu­pauk­sen, kos­ka jo­kai­nen pa­ri­suh­tees­sa elävä voi pei­la­ta omaan­sa ku­van ker­to­maan ta­ri­naan. Yhtä usein ne kap­sah­ta­vat kai­voon, sillä edes alan eri­kois­mies Ing­mar Berg­man ei ai­na on­nis­tu­nut.

Sik­si on­kin kut­kut­ta­vaa huo­ma­ta, kuin­ka kah­den ame­rik­ka­lais­per­heen ku­vaus on­nis­tuu. Tämä on yleispä­tevää draa­maa hys­tee­ri­sestä jenk­ki­miljööstään ja täy­sin in­fan­tii­li­ses­ti käyttäy­ty­vistä ai­kui­sis­ta ih­mi­sistään huo­li­mat­ta. Mu­ka­na on hy­viä tee­mo­ja: nai­sen ura/­mies ko­to­na, ympä­ristön pai­ne, pa­ri­suh­teen an­keut­ta­mi­nen. Ka­te Wins­let on edel­leen ais­ti­kas, ja niin on elo­ku­va­kin. Huu­mo­ria­kaan, mus­taa, ei unoh­de­ta.