Ja­ne Aus­te­nin nuo­ruustöitä et­sit­tiin kuu­mei­ses­ti kir­jai­li­jan kuo­le­man jäl­keen. Yk­si tun­ne­tuim­mis­ta ja fil­ma­tuim­mis­ta on tämä, Nei­to van­has­sa lin­nas­sa. Ison ka­lii­be­rin aus­te­nia tämä ei to­ki ole, mut­ta tee­mat ovat her­kul­li­ses­ti jo nu­pul­laan.

Van­hoil­li­sia luok­kayh­teis­kun­nan nai­ma­kar­ke­loi­ta ir­vail­laan peh­meäs­ti. Oman maus­teen­sa tuo kir­jai­li­jan al­ter ego, nuo­ri tyttö, jo­ka on hul­laan­tu­nut goot­ti­lai­sen kau­hu­ro­man­tii­kan nyt­tem­min jo un­ho­laan vai­pu­neis­ta suu­ruuk­sis­ta. To­del­li­sia klas­si­koi­ta­kin mai­ni­taan, ku­ten lor­di By­ron, mut­ta esi­mer­kik­si tämän hen­gen­hei­mo­lai­sen Ma­ry Shel­leyn Fran­kens­tein il­mes­tyi vas­ta juu­ri en­nen Aus­te­nin kä­si­kir­joi­tuk­sen löy­ty­mistä.