Ohjaajalegendan esikoiselokuvan katselu oli aikoinaan vaikeaa ja vaivalloista, kun se ei ollut virallisessa levityksessä.
Ohjaajalegendan esikoiselokuvan katselu oli aikoinaan vaikeaa ja vaivalloista, kun se ei ollut virallisessa levityksessä. Syynä lienee Kubrickin oma vastahakoisuus, sillä hän oli ohjaajan statuksestaan huolimatta 1950-luvun alussa enemmänkin ansioitunut valokuvaaja ja lupaava elokuvaaja.
Kubrickin tulevia teemoja kuitenkin tässä näkyy. Poikkeustilanteen erilainen vaikutus ihmisyksilöihin, eksistentialistinen pohdiskelu ja yhden elokuvan lajityypin persoonallinen tarkastelu näkyvät jo selvästi.
Lähtöasetelma oli aikoinaan jopa nerokas, kun maailmansodan jälkeen ja Korean sodan aikana tekijät loivat partion, joka joutuu kamppailemaan tietään läpi vihollisen linjojen. Kliseisen asetelman tekee erikoiseksi se, ettei sotaa käyviä maita saati sotaa tai maantiedettä nimetä. Mielenkiintoista on, että kamera fokusoi karttaan, jossa komeilee — mikäpä muu maa kuin — Suomi. Vaikuttaa siltä, että tapahtumat sijoittuvat kuitenkin saarelle. Vahvoja symboleja.
Elokuvan kokohohtia on alkupuolen kohtaus, jossa toistetaan kakofonisesti maastossa etenevän miesjoukon ajatuksia. Hieno on myös ratkaisu panna kaksi päänäyttelijää rooleihin myös vastustajan riveissä.
Muuten Kubrickin vastahakoisuuden ymmärtää. Näyttelijätyö on hapuilevaa, ja budjetin rajallisuus näkyy kömpelyyksinä. Eikä tämä oikeastaan edes ole koko illan elokuva alle tunnin mitallaan. Pidemmältä se silti vaikuttaa, kun miehet haakuroivat ympäriinsä.
Keskitason kuva ja ääni. Ekstroissa on kuvagalleria, kolme Kubrick-elokuvan traileria sekä kolme ohjaajan lyhytelokuvaa, merenkulkijain järjestön SIU:n tilaustyö Seafarers (1953, 28 min.), nyrkkeilijän ottelupäivää aamusta alkaen seuraava Day of the Fight (1951, 12 min.) ja lentäjäpapista kertova Flying Padre (1951, 8 min.). (PS)