Ei ai­ka men­nyt kos­kaan pa­laa. Se ai­ka oli en­nen te­le­vi­sio­ta saa­ti terävä­piir­toa, Xbo­xia tai iPo­de­ja. Sil­loin po­pu­laa­ri­kult­tuu­ri kuu­lui yh­tei­seen län­si­mai­seen tie­toi­suu­teen. Ku­ten esi­mer­kik­si Aar­re­saa­ri, kaik­kien me­ri­ros­vo­seik­kai­lu­jen pe­rus­teos.

Kun Dis­ney te­ki aar­re­ta­ri­nas­ta suo­si­tun näy­telmäe­lo­ku­van­sa, suo­ma­lai­nen duu­na­ri-isä saat­toi päi­vi­tellä teat­te­rin hä­myssä, et­teivät pen­kit täyttä­neestä kat­raas­ta kaik­ki tu­le lu­ke­maan al­ku­peräistä Ro­bert Louis Ste­ven­so­nin ro­maa­nia. Mo­ni lu­ki, mut­ta useam­man sie­lun vei elävä ku­va, jon­ka voi­ma ei pii­le lu­ki­jan omas­sa mie­li­ku­vi­tuk­ses­sa ro­maa­nien ta­paan. Nyt voi­si ol­la iloi­nen, että ny­ky­pol­vi edes kat­soi­si tämän klas­sik­ko-DVD:n.

E­lo­ku­va ei juu­ri­kaan tun­nu van­hen­tu­neel­ta. Päin­vas­toin, voi vain ih­me­tellä, mik­sei ny­kyään si­kiä Jim Haw­kin­sin (pik­kui­nen Bob­by Dris­coll) tai puu­jal­kai­sen John Sil­ve­rin (Ro­bert New­ton) ta­pai­sia hah­mo­ja.

Ko­ko­ku­va näyttää laa­duk­kaal­ta ja mo­no­rai­ta sel­keältä. Le­vyl­le ei ole tal­len­net­tu ekst­ro­ja. (PS)