Tähän on nyt tul­tu. En­simmäistä ker­taa Pi­xa­rin di­gia­ni­maa­tion pa­ri­kym­men­vuo­ti­sen ru­pea­man ai­ka­na huo­maan pitkäs­tyvä­ni.

Var­hai­sen pro­fes­so­ri Tu­hat­kau­non hen­non­hei­mo­lai­nen, pik­kunört­ti, kek­sii va­hin­gos­sa ai­ka­ko­neen, jo­ta sa­la­peräi­nen koi­pe­lii­ni jah­taa. Poi­ka­sen tie vie tu­le­vai­suu­teen Ro­bin­so­nin per­hee­seen. Ai­ka­pa­ra­dok­sit pyöräh­te­levät tiu­haan, sillä san­ka­ri ta­paa oman it­sensä, me­nes­ty­neen tie­de­mie­hen.

E­lo­ku­va viit­taa Mat­ri­xei­hin, Alie­nei­hin ja perä­ti Night of the Li­ving Dea­diin, mut­ta ei au­ta, tylsä tämä on ai­na­kin Pi­xa­rin as­tei­kol­la.