Mi­ke Mig­no­lan Dark Hor­se –­sar­ja­ku­van fil­ma­ti­soin­ti ihas­tut­taa en­nen kaik­kea hyvällä hen­kilöoh­jauk­sel­laan, oma­peräi­sellä huu­mo­ril­laan ja b-e­lo­ku­vien ystävää viehättä­villä viit­tauk­sil­laan muun muas­sa Ras­pu­tin-le­gen­daan, nat­sien Thu­le-jär­jestöön ja Il­sa-e­lo­ku­viin. Kun toi­min­ta­puo­li­kin ylittää nor­maa­lin räis­kinnän, lap­se­no­mai­sia ä­lyttö­myyk­siä vie­ras­ta­ma­ton kat­so­ja on taa­tus­ti tyy­tyväi­nen.

Ron Perl­man on Hell­boy, tu­lel­le im­muu­ni de­mo­ni, jo­ka saa­puu maail­maan Skot­lan­nis­sa, missä nat­sien Thu­le-jär­jestö yrittää saa­da yh­tey­den iäi­syy­den hir­viöi­hin toi­sen maail­man­so­dan lo­pus­sa. San­ka­ri ha­luaa ol­la mah­dol­li­sim­man in­hi­mil­li­nen ra­kas­tues­saan Tu­li­tyttöön (Sel­ma Blair) ja hioo sar­ven­sa ly­hyik­si.

Har­vem­min vi­suaa­li­suus yh­dis­tyy aja­tuk­sel­la luo­tuun sa­tu­maail­maan yhtä sau­mat­to­mas­ti. Asial­la oli to­ki huip­puoh­jaa­ja. Älä lo­pe­ta lop­pu­teks­tien al­kaes­sa, sillä lu­vas­sa on vielä ly­hyt, haus­ka ga­gi.