Jo­han­na Thy­del­lin omaelämä­ker­ral­li­seen ro­maa­niin poh­jau­tu­va ruot­sa­lai­se­lo­ku­va avaa nuo­ren Jen­nan elon kaar­ta tei­ni-iän sy­vimmässä ku­ri­muk­ses­sa. Äi­din sai­raus, suh­de isoäi­din kans­sa, en­simmäi­set ir­taan­tu­mis­rii­tit ystävä­pii­rin et­sinnän, al­ko­ho­li­ko­kei­lui­den ja su­ku­puo­liyh­dyntö­jen muo­dos­sa vai­keut­ta­vat minä­ku­van syn­ty­mistä.

Il­meikäs Jo­sep­hi­ne Matt­son ra­ken­taa huo­lel­li­ses­ti ja mo­niu­lot­tei­ses­ti var­sin yk­siu­lot­tei­sen hah­mon­sa. Tei­ni-ikäi­sen roo­lit­ta­mi­nen on on­nis­tu­nut täsmäis­ku­na. Liioi­tel­tu esittä­mi­nen on jä­tet­ty mui­den huo­lek­si, nuo­ruu­den huu­maa on esi­tel­lyt vii­meis­ten vuo­si­kym­me­nien ai­ka­na mo­ni muu ruot­sa­lai­soh­jaa­ja. Li­sa Siwen mo­neen yltävä ko­ko­nai­suus selättää näistä suu­rim­man osan – juu­ri siitä syystä.