Annie Hallin BD-versio on sinänsä tapaus, vaikka se ei sitä oikeastaan HD-tarkkuuden takia ole. Jo DVD-versio monoäänineen tavallaan nousi teknisen kehityksen yli, koska rakeinen ja latteavärinen kuva sopi hyvin nollatoleranssia edeltäneen New Yorkin ilmeeseen (jonka pimeää ja rikollisya puolta ei juurikaan sivuttu muuten kuin mafiavitsein). HD ei nosta rakeisuutta liikaa esille, ja kiuva on levollisempi ja näyttävämpi. DTS-HD on edelleen stereona ajettu mono, mikä on sinänsä järkevää, koska eipä tässä paljon muuta ääntä kuulla kuin dialogia. Ääniraidan selkeys luo jopa jonkinlaisen epätodellisen tunteen. Ekstroihin on tallennettu traileri. (PS)