Amerikkalaisen pesäpallojoukkueen manageri Billy Beane keksii paikata budjettivajettaan pistämällä pelin säännöt uusiksi.
Amerikkalaisen pesäpallojoukkueen manageri Billy Beane (Brad Pitt) keksii paikata budjettivajettaan pistämällä pelin säännöt uusiksi. Lajissa, jossa avainpelaajille maksetaan miljoonia on suuri joukko tuntemattomia onnistujia, joiden arkinen uurastus pelikentällä on joukkueen menestykselle jopa tärkeämpää kuin parrasvaloissa paistattelevien supertähtien lahjat. Mies keksii soveltaa tätä konseptia uuden menestyksekkään budjettijoukkueen kokoamiseen, jolloin paksujen shekkivihkojen sijaan kaivataan älykkäitä datalouhintakeinoja ylenkatsottujen superpelaajien tunnistamiseksi pelitilastoista.
Oakland Athleticsia vuodesta 1997 luotsanneen Billy Beanen tositarinaan ja Michael Lewisin tästä kirjoittamaan kirjaan perustuva elokuva on monella tapaa Jerry Maguiren sisarteos. Elokuva löytää kerrottavakseen uuden tarinan voitokkaasta altavastaajasta, joka osaa käyttää hoksottimiaan kääntääkseen pelin edukseen. Määrätietoinen ja ruohonjuuritasollakin kunnostautunut johtaja osaa käsitellä pelaajia ja joukkueen tukijoukkoja silkkiin verhoilluin kovin ottein omien päämääriensä saavuttamiseksi. Tämän henkilöstöpiruetin selkärankana on Aaron Sorkinin (mm. West Wing, Kunnian miehiä ja Social Network) työstämä käsikirjoitus, joka on odotetusti varsin tiivistunnelmaista draamaa.
Jos elokuvassa on jokin vika on se että heiluri vilahtaa nyt ääriasennosta toiseen: pesäpallon mustasta magiasta mennään taulukkolaskentaan ja samalla vastavalmistunut ekonomi syrjäyttää sulavasti kymmenten vuosien managerointikokemuksen. Elokuva myös antaa ymmärtää että nimenomaan Beane lanseerasi tilastoihin pohjautuneen joukkueen jalostuksen, mutta ilmeisesti tähän päätyi jo hänen edeltäjänsä. Erikoisesti elokuva vihjaa loppuratkaisussaan Beanen vaihtaneen menestyksen myötä joukkuetta, vaikka todellisuudessa Beane on yhä saman joukkueen johdossa. Näistä ja muista pienistä vapauksista huolimatta elokuva tarjoilee varsin uskottavaa ja vetoavaa draamaa, joka huipentuu lajin ennätykset rikkoneeseen vuoden 2002 voittoputkeen.
Komea filmimäinen kuva jää aavistuksen pehmeäksi, mutta vaikutelma on silti enemmän tyylikäs kuin epäskarppi. Maanläheinen kuva on väristoistoltaan luonteva ja kaikin puolin hallittu. Hillitty ääniraita säestää dialogia eteerisellä musiikilla, muutamalla hittibiisillä ja pesäpallon ambienttiäänillä.
Ekstroissa poistettuja kohtauksia (ml. suorapuheisempi loppuratkaisu, 12 min.), mokia (3 min.) ja sarja koosteita oikeasta Billy Beanesta (16 min.), pelaajien hahmoista ja näiden tosielämän esikuvista (21 min.) ja Michael Lewisin kirjan adaptaatiosta (17 min.). Koosteet tarjoilevat asiaa, mutta välillä turhan löyhästi. (IJ)