”­Ku­ka hal­lit­see men­nei­syyttä, hal­lit­see ny­kyi­syyttä. Ku­ka hal­lit­see ny­kyi­syyttä, hal­lit­see men­nei­syyttä”.

Nat­sis­min ja sta­li­nis­min to­ta­litää­ri­syy­destä polt­toai­neen­sa ot­ta­nut trots­ki­lai­sen Geor­ge Orwel­lin klas­sik­ko kään­tyi kan­keas­ti elo­ku­vak­si kylmän so­dan ai­ka­na 1956. Myöhäi­sem­pi brit­ti­ver­sio pys­tyi ot­ta­maan etäi­syyttä omaan ai­kaan­sa.

I­so ve­li val­voo yhä, mut­ta huo­maa­mat­ta, hi­vut­ta­mal­la.

Tämä jäi elo­ku­va­his­to­riaan myös Ric­hard Bur­to­nin vii­mei­sen roo­lin an­sios­ta. Hä­nen puo­lue­joh­ta­ja­na jär­jestämänsä rot­ta­koh­taus on yk­si ylittämättö­mistä ki­du­tus­ku­vauk­sis­ta.