Mykistävä dokumentti dokumentaristi Joonas Berghällin omakohtaisesta taistelusta punkkien levittämän borrelioosin kanssa, jota myös lymen taudiksi kutsutaan.
Mykistävä dokumentti dokumentaristi Joonas Berghällin omakohtaisesta taistelusta punkkien levittämän borrelioosin kanssa, jota myös lymen taudiksi kutsutaan.
Vuosikausien ajan miestä riivannut salaperäinen tauti-cocktail huijaa paitsi immuunijärjestelmää myös lääkäreitä, joiden suurennuslasiin monimuotoinen hyökkääjä ei tunnu istuvan. Epätoivon sijaan dokumentti näyttää miehen tien ympäri maailman tapaamaan potilaita ja lääkäreitä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Oirepatteristo on musertava, diagnoosin työkalut puuttelliset ja inhimillinen kärsimys jatkuvasti käsinkosketeltavaa. Dokumentti ei antaudu sensaationalistille linjoille vaan koputtaa ovelle toisensa jälkeen kunnes jokin alkaa osoittaa merkkejä purevuudesta. Lopulta salapoliisityö palkitaan sillä vihdoin löydetyistä 12 hyökkääjästä kaikki paitsi kaksi on dokumentin lopussa nitistetty ja mies on, jos ei entisellään, niin ainakin jälleen kiinni onnessa.
Ilmeisen moninaisen taudin yksioikoinen hoitaminen millään taikasauvan heilautuksella ei vaikuta mahdolliselta. Kuitenkin joitakin dokumentin lääkäreitä kuunnellessa on vaikea välttyä ajatukselta, että ensimmäinen este ongelman ymmärtämiselle on sen kieltäminen. Humpuuki, hölynpöly ja huijaus vaikuttavat olevan tässä julmia lempinimiä asialle, jota ei vielä ymmärretä. Silloin jos oppikirjassa on aukko, tai jos olemassa oleva tieto ei selitä asiaa, on aika sukeltaa syvemmälle eikä vain siirtyä seuraavalle sivulle tai seuraavaan potilaaseen. Valtaosa lääkäreistä onneksi tämän empaattisesti sisäistääkin.
Dokumentti on saanut osakseen myös kritiikkiä. Tiededokumentti tämä ei ole, mutta hyvin inhimillinen ja sensaatiohakuisuutta välttävä kertomus siitä mitä tieteen pitäisi tehdä tämä kyllä on. WHO:n toimien ja ICD-koodien päivittäminen, kuten dokumentti esittää, voisi parantaa tautien tunnistamista ja hoitoa tai toisaalta vain sälyttää vastuuta kauemmas ja jakaa tutkimusta yhä pienempiin siiloihin. Osa Berghällin kohtaamista terveyshuolista voi hyvin olla muistakin lähteistä peräisin. Hoito-ohjeena tätä ei siis kannata katsoa, mutta katsoa tämä kannattaa.
Upea kuva ja ääni. Painava asia on saanut kaverikseen komean filmaattisen kuosin, joka maalaa kaikki miljöönsä kuvataiteilijan silmällä mutta realismia kunnioittaen. Ainoastaan yksi ilmakuva metsistä puuroutuu ja silmälaseisessa esiintyy kertaalleen aavistus ylimääräistä värinää, mutta muutoin jälkeä voisi paikoin erehtyä luulemaan jopa HD:ksi.
Elegantti ääniraita taustoittaa ja tasoittaa kerrontaa kauniilla musiikkiraidalla, joka osuu tapahtumien tunnelataukseen joka kerta. Dialogi on veitsenterävää, sekä sisällöllisesti että ulosanniltaan.