P­re­si­dent­ti Ba­rack Oba­man ai­ka nä­kyy ame­rik­ka­lai­sis­sa elo­ku­vis­sa. Unt­hin­kab­le oli­si ol­lut Mc­Cart­hyn ajan Yh­dys­val­lois­sa sa­nan­mu­kai­ses­ti mah­do­ton aja­tus. Tus­kin­pa nuo­rem­man Bus­hin­kaan ai­ka­na tätä oli­si suo­peas­ti kat­sot­tu ai­na­kaan kan­sal­li­sen tur­val­li­suu­den näkö­kul­mas­ta.

Mie­len­kiin­toi­nen ase­tel­ma vie vas­tak­kain la­kiin luot­ta­van FBI-a­gen­tin (Car­rie-An­nie Moss) ja Yh­dys­val­tain kan­sal­li­sen tur­val­li­suu­den ins­ti­tuu­tioi­den luo­man ih­mis­hir­vion, ki­dut­ta­mi­sen tai­ta­jan (Sa­muel L. Jack­son). Heidän pitäi­si yh­dessä sou­taa ja huo­va­ta ki­perässä ti­lan­tees­sa. Mu­ha­met­ti­lai­sek­si kiih­koi­li­jak­si kään­ty­nyt en­ti­nen ar­mei­jan ydi­na­sea­sian­tun­ti­ja on asen­ta­nut ato­mi­pom­mit kol­meen ame­rik­ka­lais­kau­pun­kiin. Ih­mi­suh­rien teo­reet­ti­nen määrä on las­ket­tu 10 mil­joo­nak­si, jo­ten pe­li ei ole mitään pen­nin ki­linää.

Kau­no­tar ja hir­viö –a­se­tel­ma on yhtä selvä kuin Han­ni­bal Lec­ter –k­las­si­kos­sa Uh­ri­lam­paat. Te­ho ei vain ole yhtä ko­va, vaik­ka tur­val­li­suus­po­liit­ti­nen yh­tei­nen tie­toi­suus aut­taa sa­mas­tu­maan mo­raa­li­siin on­gel­ma­ti­lan­tei­siin, joi­hin osal­lis­tu­jat kaik­ki jou­tu­vat.

Ku­vaa­vaa on, että hal­li­tuk­sen, CIA:n ja ar­mei­jan edus­ta­jat eivät kos­kaan an­na suo­raa käs­kyä ki­dut­taa. Sil­ti käytännön te­kijä tietää ai­na, mitä ha­lu­taan.