Oi voi, missä tilanteessa olemmekaan, jos tämän ympäristödokumentin ennustukset ovat lähelläkään tulevaisuuden totuutta.
Oi voi, missä tilanteessa olemmekaan, jos tämän ympäristödokumentin ennustukset ovat lähelläkään tulevaisuuden totuutta. Ihmiskunnan räjähdysmäinen kasvu ja siitä johtuva luonnonvarojen loppu tuodaan katsojan nähtäviksi monia kaltaisiaan teoksia pessimistisemmässä sävyssä. Vaiko realistisessa?
Microsoftin palkkalistoilla maailmankuvaansa muodostava professori Stephen Emmott julkaisi ylipopulaatioon keskittyvän Ten Billion –kirjansa vuonna 2013. Pari vuotta myöhemmin eräs kirjan tueksi pidetyistä luennoista on ohjattu Peter Webberin toimesta koko maailman nähtäväksi. Vaikuttava luentoelokuva esitettiin myös Espoo Cinessä 2015.
Emmott seisoo lavalla hätääntyneenä. Materiaali on sekavasti jaoteltu, mutta pelkosektori on läsnä joka kuvassa. Esitystapa on yksinkertainen. Ihmisten päähän on upotettava numeraaleja, kuvissa on käytettävä helpposelkoisia diagrammeja. Huolestuneiden kasvojen ja järkyttävän monologin taustalla näytetään kuvia sulavista jäätiköistä ja kuolevista lajeista, ylikansoittuneista ja aliravituista, ydinvoimaloista ja rahtisatamista. Emmott kertoo asiansa lähes vihan vallassa. Vihansa hän on kohdistanut meihin kaikkiin, jotka emme vielä suostu ymmärtämään tilanteen vakavuutta.
Ten Billion ei sisällä faktoja, joita aikaansa seuraava helsinkiläinen vihervassari ei tietäisi ja tajuaisi, moni jopa sisäistäisi. Sen sijaan se kertoo asiansa äänensävyllä ja uskottavuudella, jonka jopa teuvalainen persu ymmärtää – ne nähdessään.
Elokuva kertoo niistä valinnoista, joilla tuhoansa päin rynnivä ihmiskunta voi vielä suuntaansa kääntää – tai ainakin menovauhtiaan hidastaa. Se saarnaa suurella sydämellä, toivoen, että kaikki ”idiootit” olisivat kuulemassa. Elokuva esitettiin Espoo Cine 2015 -festivaaleilla. (VA)