Seitsemällä minuutilla pidennetty ohjaajan versio, joka tarjoaa hyvien uusien kohtauksien ohella myös aiempaan versioon nähden täysin ylivertaisen kuvan ja äänen.
Seitsemällä minuutilla pidennetty ohjaajan versio, joka tarjoaa hyvien uusien kohtauksien ohella myös aiempaan versioon nähden täysin ylivertaisen kuvan ja äänen.
Kun Tappava ase -sarjan ykköselokuva tuli Suomen teatterilevitykseen, en arvostellut sitä kovinkaan korkealle. Yli 10 vuotta myöhemmin kuitenkin ihmettelee, kuinka hyvä Mel Gibson oli roolissaan psykoottisena itsemurhakandidaattina.
Sarjan nimi perustuu sanaleikkiin, jota on vaikea kääntää oikein: kuolettavaksi luokiteltava ase. Sarjasta muodostui kaikkien aikojen paras roskaelokuvasarja, jonka katsominen peräperää on huomattavasti mukavampi kokemus kuin Rocky I-VI.
Saman osan sisälle mahtuu kuitenkin briljantteja kohtauksia ja aika limbojakin peräjälkeen.
Jokaisen osan ohjasi Richard Donner, joka pystyi viemään buddy/buddy-poliisielokuvan äärirajoillensa. Suurin kunnia kuuluu toimintakomedian taitajille, Mel Gibsonille ja Danny Gloverille. Nuoren ja vanhan kytän yhteispeli saavutti sellaisen kulttiaseman, että siitä tehtiin metavitsi Gibsonin tähdittämään Maverickiin, jossa Gloverilla oli cameorooli.
Ensimmäinen osa on aika tuima elokuva, joka ottaa vielä itsensä jonkin verran vakavasti. Lopun kaksintaistelu Gary Buseyn kanssa on tosin lapsellinen. (PS)
Kuva on ajoittain havaittavan pehmeä ja rakeinen, mutta pääosin jälki on ikäisekseen erinomaisen tarkkaa. Väritoistossa ei ilmene ongelmia, eikä roska valtaa kuvaa. Ääniraita on dialogiltaan moitteettoman selkeä ja tehosteet toimivat kohtuudella ja koskaan korvaan särähtämättä. Tilavaikutelmaa on niin ikään pyritty luomaan, mutta pääosin vaikutelma on jokseenkin keinotekoinen. Jenkkipainoksen DTS-ääniraita puuttuu. Ekstraton. (IJ)