1990-luvun tärkeitä elokuvia listatessa on mahdotonta jättää Sling Bladea huomiotta.
1990-luvun tärkeitä elokuvia listatessa on mahdotonta jättää Sling Bladea huomiotta. Tuleviin vuosiin hukkuvien titanicien aikana syntyi elokuva, joka herättää todella vahvoja oikeita tunteita. Billy Bob Thorntonin soolotyönomainen esikoisohjaus koskettaa vielä pitkään.
Karl Childers (Thornton) on juuri vapautunut vankilamielisairaalasta. Mies istui tuomion äitinsä ja tämän miesystävän tappamisesta. Ulkomaailmassa hän joutuu uudelleen käymään läpi lapsuutensa kokemuksia tutustuttuaan nuoreen Frankiin (Lucas Black). Kärsimys paistaa Karlista, mutta mies vetoaa Raamattuun ja sen tarjoamiin parannuskeinoihin, vaikka tappaminen on jatkuvasti pinnalla keskusteluissa. Välillä tuntuu, että Karl nousee henkisessä tasapainossaan tilanteiden yläpuolelle ollen lopulta rationaalisin tekijä koko yhtälössä. Yksinkertaiseksi tuomittu mies kykenee myös ainoana noteeraamaan lapsen kärsimykset aikuisten taisteluissa.
Thornton moralisoi yhteiskuntaa heitteillejätöstä. Hän painottaa sopeutumisen vaikeutta ja sitä, kuinka Childers ajetaan uuteen aikakauteen uusissa olosuhteissa ilman ainuttakaan kiinnekohtaa. Thornton erottelee tappamisen ja siitä puhumisen hyvin pienillä ilmeillä ja ajatuksilla. Lopulta ei voi olla varma, onko perusteeton ajatus itse asiassa perusteltua tekoa pahempi.
Barry Markowitzin herkkä letterbox-kuva piirtää kaunista, mutta samalla ahdistavaa pienkaupunkikuvaa. Sävyjen soisi levittyvän laajemmalle. Hiljainen surround tasoittaa murteen sävyjä, mutta luukuttamalla tarpeellinen saadaan esille. (VA)