Yli 10 800 arvostelua
Uusia arvosteluita tuon tuosta.
Kaikki parhaat.
Kino

Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit

Tekniset tiedot

Formaatti: Kino
 
Vuosi: 2001Kesto: minuuttia
Julkaisija:  
  
    

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu. Arvostelun yhteydessä esitettyjen kuvien oikeudet kuuluvat julkaisijalle ellei toisin mainita.

Elokuva

Jou­lun myy­dyin kir­ja on tie­tys­ti eng­lan­nin­kie­li­nen Ka­le­va­la.

Jou­lun myy­dyin kir­ja on tie­tys­ti eng­lan­nin­kie­li­nen Ka­le­va­la. Senhän kaik­ki Tol­kien-fa­nit ha­lua­vat lä­hettää Uu­teen-See­lan­tiin kii­tok­sek­si Pe­ter Jack­so­nil­le fan­ta­siak­las­si­kon on­nis­tu­nees­ta fil­ma­ti­soin­nis­ta. Ja kyllähän Ta­ru sor­mus­ten her­ras­ta: Sor­muk­sen ri­ta­rit on oi­va jou­lu­lah­ja meil­le kat­so­jil­le. Ku­ka­pa oli­si us­ko­nut, että jo ta­ri­nan pää­na­vaus, Sor­muk­sen ri­ta­rit, voi­si tar­jo­ta mo­ni­pol­vi­sen saa­gan näin ehyenä ja ta­sa­pai­noi­se­na.
Pe­ter Jack­so­nin Sor­mus­ten her­ras­sa Gan­dalf Vel­hon lo­pu­ton vii­saus lu­moaa Sir Ian Mc­Kel­le­nin vir­heettömässä tul­kin­nas­sa. Elo­ku­vaan on löy­det­ty Eli­jah Woo­dis­sa myös oi­va Fro­do Rep­pu­li, jol­le luot­tai­si pait­si sor­muk­sen, myös pik­ku­sis­kon­sa. Ja en­nen lo­pul­lis­ta is­kuaan Uruk-Hain il­keä pää­je­hu kei­nut­taa lan­tei­taan coo­li­na kuin John Way­ne – tai Ma­ri­lyn Mon­roe. To­teu­tus on tyy­likäs.
Tol­kie­nin sa­no­ma vä­lit­tyy. Pie­ni­kin voi tehdä suu­ria asioi­ta. Rep­pu­li on 60-sent­ti­nen kär­sivä Jee­sus-hah­mo heik­ko­luon­tei­si­ne ope­tus­lap­si­neen. Sor­muk­ses­ta tu­lee hä­nel­le myös mal­ja, jon­ka mie­luum­min an­tai­si pois. Oh­jaa­ja Jack­son on­nis­tuu te­kemään hyvän kieh­to­vam­mak­si ja mo­ni­syi­semmäk­si kuin ka­ris­maat­ti­sen pa­han.
Ta­run mat­ka val­ko­kan­kaal­le on ol­lut lä­hes yhtä mut­kal­li­nen ja pitkä pro­ses­si kuin Fro­do Rep­pu­lin urak­ka Sor­muk­sen saat­ta­mi­sek­si Tuo­mio­vuo­ren uu­me­niin. Jo 50-lu­vun lo­pul­la Dis­ney hank­ki teok­sen fil­mau­soi­keu­det. Myös Stan­ley Kub­rick ja John Boor­man ovat suun­ni­tel­leet kir­ja­sar­jan ku­vaa­mis­ta. Jack­so­nin uus­tul­kin­ta herättää mie­len­kiin­toa jo­pa vuo­den 1978 kes­ke­neräi­sek­si jää­nyttä piir­ros­ver­sio­ta koh­taan. To­sin tuo Ralph Baks­hin pio­nee­ri­työ on ja­ka­nut ar­vos­te­li­jat. Ani­maa­tio­ta pi­det­tiin us­kol­li­se­na Tol­kie­nin omil­le al­ku­peräis­piir­rok­sil­le, mut­ta myös ta­ri­nan ti­hu­työnä.
Kun kir­ja­sar­ja il­mes­tyi so­dan jäl­keen vuo­si­na 1954-55, siinä näh­tiin maail­man­pa­lon kai­ku­ja. Nyt elo­ku­vaa on jo eh­dit­ty ver­taa­maan Af­ga­nis­ta­nin ta­pah­tu­miin. Tol­kien it­se in­ho­si tur­haa ver­taus­ku­val­li­suut­ta. Häntä kiin­nos­ti his­to­ria – niin to­del­li­nen kuin kek­sit­ty. Kir­jai­li­ja on ker­to­nut, että ta­ri­nan so­tai­sim­mat jak­sot oli­vat pa­pe­ril­la jo en­nen toi­sen maail­man­so­dan uh­kaa, eikä hä­nen teok­sen­sa ole si­dot­tu mui­hin­kaan ajan­koh­tai­siin ta­pah­tu­miin.
Ehkä me­nes­tyk­sen sa­lai­suus on­kin juu­ri ajat­to­muu­des­sa. Elo­ku­vas­sa ai­na­kin voi nähdä yhtä hy­vin Ivan­hoen ja Ro­bin Hoo­din seik­kai­lu­jen puh­das­hen­ki­syyttä, kuin mo­der­nim­pien fan­ta­sia­fil­mien tai sar­ja­ku­va­maail­man muo­di­kas­ta syn­kis­te­lyä. Tol­kie­nil­le tyy­pil­li­nen lei­kil­li­nen huu­mo­ri vä­lit­tyy par­hai­ten ve­te­raa­ninäyt­te­lijöi­den an­tau­muk­ses­sa.
Rau­ta­pi­han hor­nan­kat­ti­la
Kir­jan lu­ke­neet ker­to­vat, et­tei edes kol­mi­tun­ti­seen elo­ku­vaan mah­du juu­ri su­van­to­koh­tia eikä Tol­kie­nil­le tyy­pil­li­siä kes­kus­te­lu­ja. Pää­pai­no on liik­keessä, sor­muk­sen kul­je­tuk­ses­sa ja toi­min­nas­sa. Sil­ti Jack­so­nin nä­ke­myk­sessä on ryh­tiä ja hen­ke­vyyttä ja lop­pu­tu­los on kau­nis kun­nia­no­soi­tus.
Ho­bit­tien ko­ti­kon­nus­sa elo on rau­hai­sa, kun­nes yön mus­tat rat­sas­ta­jat sär­kevät idyl­lin. Pik­ku Rep­pu­lin on kul­je­tet­ta­va Sau­ro­nin sor­mus pois, jot­ta pa­ha ei uu­des­taan pää­si­si val­taan. Yh­deksän Sor­muk­sen ri­ta­ria vael­taa koh­ti Tuo­mio­rot­koa, sa­mal­la kun Rau­ta­pi­has­sa kie­huu pa­hal­le us­kol­lis­ten hor­nan­kat­ti­la. Örk­kien ar­mei­jat jäl­jittävät san­ka­rim­me.
Pe­ter Jack­son on jo aiem­mis­sa elo­ku­vis­saan osoit­ta­nut hal­lit­se­van­sa niin ku­vi­tel­mat ja huu­mo­rin, kuin äk­kiväärät syök­syt pai­na­jai­siin. Elo­ku­va Tai­vaal­li­set olen­not il­men­si oh­jaa­jan pai­kan­ta­jua ja ky­kyä herättää men­neen ajan tun­nel­mat. Ku­vit­teel­li­nen do­ku­ment­ti For­got­ten Sil­ver taas oli val­lat­to­man kek­se­liäi­syy­den juh­laa. Efek­tien käytössä ja mörkö­jen luo­mi­ses­sa Jack­son on eden­nyt ai­mo as­ke­leen. Tai­vaal­lis­ten olen­to­jen köm­pelöt hah­mot rik­koi­vat ko­ko­nai­suut­ta, mut­ta nyt te­ho­kei­not ja ta­ri­na ovat yhtä.
Voi ku­vi­tel­la 60-lu­vun hip­pien ihas­tu­neen Tol­kie­nin hen­kilöi­den tuu­mai­lui­hin, sie­ni­ret­kiin ja piip­pu­kes­sun polt­toon. Eri­tyi­sen nau­tit­ta­via ovat Bil­bo Rep­pu­lin (Ian Holm) ja Gan­dal­fin yh­tei­set tee­het­ket. Rep­pu­lin ta­lo on mai­nio luo­mus ja osoit­taa mi­ten tai­ta­vas­ti te­kijät käyttävät di­gi­taa­lie­fek­tejä ja pers­pek­tii­vi­har­haa vai­ku­tel­mien syn­nyttä­mi­seen. Ba­be-pos­sun ai­koi­naan ikuis­ta­nut And­rew Les­nie on luon­tonä­kyi­neen vah­va eh­do­kas Os­ca­rin ar­voi­sek­si ku­vaa­jak­si.
Täy­teo­tok­sis­sa pie­niä ho­bit­te­ja näyt­te­levät lap­set, vaan riittää viat­to­muut­ta fil­min nuo­ris­sa täh­dissä­kin. Kir­jan pe­rus­teel­la Fro­don pitäi­si ol­la yli vii­si­kymp­pi­nen aloit­taes­saan ret­kensä, mut­ta val­ko­kan­kaal­la Eli­jah Wood ei saa van­he­ta. Sal­lit­ta­koon täl­lai­nen ku­mar­rus kat­so­ja­tut­ki­mus­ten de­mog­ra­fioil­le. Eiväthän vii­si­kymp­pi­set oi­keas­ti koe seik­kai­lui­ta, saa­ti käy elo­ku­vis­sa.
Ikä­ra­jo­ja ja rak­kaut­ta
Jos vi­ko­ja et­sii, niin Sa­ru­man Ch­ris­top­her Leen koh­tauk­sis­sa on pysäh­ty­nyt tun­nel­ma. Hä­nen ja Gan­dal­fin kamp­pai­lut lie­hu­vi­ne par­toi­neen ovat ta­hat­to­man hu­vit­ta­via, eivät ai­van Hii­pivän tii­ke­rin, pii­lou­tu­van lo­hikäär­meen luok­kaa. Odo­tin myös ”­so­kai­se­vaa lei­mah­dus­ta” Bil­bon synttä­rei­den ko­ho­koh­das­sa, mut­ta tus­sah­duk­sek­si jäi.
E­lo­ku­van tais­te­lu­ja on moi­tit­tu. Että ne ovat se­ka­via tai, että niitä on lii­kaa. Ei mi­nus­ta. Ar­mei­joi­den koh­taa­mi­sis­ta näy­tetään vain väläh­dyk­siä, etupäässä le­gen­daa se­littä­vinä ta­kau­tu­mi­na. Ehkä kää­piöi­den kai­vos­tais­te­lu me­nee hie­man yli: Fro­doa jah­taa­va jät­tiörk­ki on il­mi­selväs­ti Pot­te­rin pei­kon ve­li­puo­li ja me­nee pa­has­ti huu­mo­rin puo­lel­le.
Sor­muk­sen vel­jes­kun­nas­sa on ho­bit­tien lisäk­si kää­piöitä, hal­tioi­ta ja ar­vaa­mat­to­mia ih­mi­siä. Sa­tei­nen yö­jak­so vi­he­liäi­sestä Briin kylästä epäystäväl­li­si­ne kul­ki­joi­neen muis­tut­taa Ku­ro­sawan sa­mu­rai­ta­ri­noi­ta. Mut­ta Briissä koh­taam­me myös sa­moo­jan, Kon­ka­rin eli Ara­gor­nin. Vig­go Mor­ten­sen ku­nin­kaan­poi­ka Ara­gor­ni­na edus­taa oi­kea­mie­listä ih­mistä. Sean Bea­nin Bo­ro­mir taas pai­nii sor­muk­sen lu­mous­ta vas­taan. Hä­nen metsä­tais­te­lun­sa on ko­mea lop­pu­hui­pen­nus, jol­la oh­jaa­ja si­too Sor­mus­ten ri­ta­rien lop­pu­si­vut Kah­den tor­nin en­simmäi­siin. Jack­son ker­too fil­missään Bo­ro­mi­rin koh­ta­los­ta sen­kin, minkä Tol­kien jät­ti ar­vai­lun va­raan.
Sor­mus­ten her­ras­sa Sau­ro­nin kä­ty­rit häi­rit­sevät ho­bit­tien unia Briin ma­ja­ta­los­sa. Jack­son har­haut­taa kat­so­jan ku­vaa­mal­la sik­sak­kia pa­han or­jik­si ryh­ty­nei­den yh­deksän ih­mis­ku­nin­kaan mur­haa­vis­ta mie­kan­pis­tois­ta suo­raan me­luun herää­viin pik­ku­mie­hiin.
Vi­ha ky­tee yön ar­mei­jois­sa ja pa­has­sa silmässä, jon­ka Fro­do nä­kee pu­jot­taes­saan ren­kaan sor­meen­sa. Vas­taa­vas­ti ho­bit­tien syn­tymäpäivä­juh­lat ovat on­nea ja ilo­tu­li­tus­ta tul­vil­laan ja ho­bit­tien kes­kinäi­nen ystä­vyys lu­jaa te­koa. Fil­mi päät­tyy oi­val­li­ses­ti esit­te­lemällä tee­mois­ta tär­keimmän: Fro­don ja Sa­min ve­de­na­lai­nen kä­den­pu­ris­tus en­tei­lee ka­ve­rus­ten ta­paa­mis­ta myös tu­le­vis­sa Sor­mus­ten jat­ko-o­sis­sa.
E­lo­ku­va­tar­kas­ta­mon päätös ikä­ra­jan alen­ta­mi­ses­ta ei tun­nu pe­rus­tel­lul­ta. Jack­son tar­joi­lee ma­kean­sa suo­lan ke­ra. Nuol­ten läpäi­sy lä­hietäi­syy­deltä ja päi­den len­te­ly tus­kin kuu­lu­vat 9-vuo­tiaan kat­sel­ta­vik­si. Sil­ti Jack­so­nia voi vain on­ni­tel­la siitä, että hän on ikuis­ta­nut ku­va­ku­dok­seen Tol­kie­nis­ta niin kirk­kaat kuin tum­mem­mat­kin lan­gat. Ta­ru sor­mus­ten her­ras­ta on teh­ty uh­maa­maan ai­kaa, jo­ten jo­kai­nen eh­tii sen nä­kemään so­pi­val­la iällä.
En ole lu­ke­nut kuin muu­ta­man si­vun Tol­kie­nin ta­rua, jo­ten jään jännäämään minkä ver­ran ah­neut­ta ja vi­haa sor­mus vielä saa ai­kaan – eri­tyi­ses­ti Fro­don ystä­vissä! Edes Bil­bo ei voi vas­tus­taa sen voi­maa, ku­ten elo­ku­va ja Ian Hol­min silmät to­dist­vat upeas­sa jak­sos­sa Ri­ven­del­lissä – mai­nio­ta di­gi­taa­lie­fek­tin käyttöä! Myös veik­kaan, että Gan­dalf il­mes­tyy vielä ku­ri­muk­ses­taan – sel­vi­sihän Vel­hom­me myös Sa­ru­ma­nin en­simmäi­sestä pe­tok­ses­ta. No­vii­si­na hah­mot­te­len sel­lais­ta fi­lo­so­fiaa, että Sa­ru­man edus­taa Val­kois­ta, Gan­dalf Har­maa­ta ja Sau­ron Mus­taa, jol­loin Gan­dalf oli­si kes­ki­tien va­lin­nee­na in­hi­mil­li­sin ja oi­kea­mie­li­sin vel­hois­ta. Ää­ripäät vievät hul­luu­teen. Mut­ta nämä ovat kel­ta­no­kan uu­moi­lu­ja: var­mas­ti Tol­kien on tätä mut­kik­kaam­pi. Saan­ko­han kir­jat lue­tuk­si, en­nen seu­raa­vaa elo­ku­vaa? (HB)

Tekijät

Etsitkö tärppejä?

Jos pidät tästä elokuvasta saatat myös olla kiinnostunut näistä. Lisää samojen tekijöiden elokuvia löydät klikkaamalla tekijän nimeä edellä.

Kappas.

Nyt ei näemmä tärppejä löytynyt. Mitä jos tsekkaisit saman genren uusimpia elokuvia?

© Heinäpään Viestintä Oy ja MetaVisual Oy. Tämän arvostelun ja mediatiedostojen kopiointi on kielletty. Linkitys tälle sivulle on sallittu.
Toteutus:MetaVisual CMSSuunnittelu:MetaVisual OyMobiiliversioNormaaliversioKirjaudu sisään© 2000 - 2024 Heinäpään Viestintä Oy, MetaVisual Oy