Omintakeinen avaruussatu galaksin hyviksistä, jotka arkisista murheistaan huolimatta ovat hyvyyden puolella.
Omintakeinen avaruussatu galaksin hyviksistä, jotka arkisista murheistaan huolimatta ovat hyvyyden puolella. Kuvastoltaan elokuva on kuin modernisoitu versio vanhasta Olipa kerran elämä -sarjasta, joskin nyt soluilta, verisuonilta ja kehon kalvoilta näyttävät ylisuuret arkkitehtooniset kappaleet kuuluvat avaruusaluksille. Kaikkeen toki sekoittuu enemmän kuin vähän Tähtien sotaa ja Star Trekiä, joten kokonaisuus lienee jotakin lähempänä Olipa kerran avaruus -sarjaa.
Elokuva vetoaa paitsi eksentrisellä miljööllään myös arkeen istuvalla inhimillisyydellä ja huumorillaan. Tarinan kolmanteen osaan on kenties vaikea päästä sisään kylmiltään kahta edellisosaa näkemättä, mutta jo pelkästään tämä osa kokonaisuutta maistuu elinvoimaiselta. Elokuvan asenne on kohdillaan ja ote sekä letkeän rempseä että aavistuksen ilkikurinen, mikä on voittoisa mikstuura.
Kuva on häikäisevän erotteleva aina alkukuvien avaruusrotan karvoista moninaisiin muihin avaruusoloihin. Värikylläinen ja vakaa jälki näyttää ihastuttavalta kaikissa tilanteissa. Pelkästään elokuvan fantastinen miljöö tekee tästä näkemisen arvoisen supersankarielokuvan.
Virkeä ääniraita aloittaa vahvasti musiikin käytöllä ja yltää läpeensä satumaiseen tieteissirkukseen. Dialogi on skarpin luontevaa ja tehosteet tehtäviensä tasalla.
Ekstrat löytyvät boksin HD-levyltä, missä elokuvan kaveriksi tarjoillaan ohjaajan kommenttiraita, poistettuja kohtauksia (8 min.), mokia (6 min.) ja pari koostetta (yht. 20 min.). (IJ)