Roger Mooren viimeinen keikka James Bondina on kestänyt hyvin vuosia — varsinkin vertailussa tätä seuranneiden yhä lapsellisemmiksi ja päämäärättömämmiksi käyneiden 007-rallien kanssa.
Roger Mooren viimeinen keikka James Bondina on kestänyt hyvin vuosia — varsinkin vertailussa tätä seuranneiden yhä lapsellisemmiksi ja päämäärättömämmiksi käyneiden 007-rallien kanssa. Nyt KGB:n jalostama psykopaatti (hyväntuulisen pahantahtoinen Christopher Walken) haluaa jättää merkkinsä Yhdysvaltojen Piilaaksoon, tai ehkä enemminkin sen paikalle.
Vauhdikas, sulava ja hauska agenttiseikkailu on nyt teräväpiirtona kuin tuulahdus ajalta ennen tosimaailmaa. Toisin sanoen kyseessä on mitä parhainta elokuvaeskapismia. Juoni rullaa, läppä lentää ja stuntteja myöten kaikki on kivasti kohdillaan ja old skool -hengessä aitoa.
Viimeistään nyt täytyy myöntää, että vaikka Sean Connery olikin se ensimmäinen ja oikea Bond on myös Moore omalla tavallaan aivan yhtä oikea Bond. Mooren Bond on charmantti, sulavapuheinen, tehokkaan vähäeleinen ja — luojan kiitos — englantilainen herrasmiesvakooja. Tekijöiden silloin tällöin esiin nostama ajatus amerikkalaisesta pääosanäyttelijästä tyyliin Burt Reynolds on puistattava harhalaukaus, jolta elokuvamaailma on onneksi toistaiseksi välttynyt. Onneksi yksi saagan luojista, tuottaja Albert R. Broccoli, ilmeisesti piti intuitiivisesti pintansa tässä asiassa.
Erinomainen kuva on terävä, vakaa ja väritoistoltaan luonteva. Hyppylaituri Eiffel-tornin nokalla ja Mooren kasvojen uurteet pistävät silmään, mutta myös muutoin jälki on ilahduttavan erottelevaa. Sulava ääniraita pysyy vaivatta mukana dialogissa, tehosteissa ja teemamusiikissa.
Ekstroissa mainio kooste elokuvan synnystä (37 min.), tekijöiden kommenttiraita sekä sekalainen sarja koosteita, poistettuja kohtauksia, trailereita ja musiikkivideoita kömpelön valikon taakse piilotettuna. Kyseessä on brittipainos, joka on identtinen suomalaisen julkaisun kanssa. (IJ)