Tärkeintä on matka.
Tärkeintä on matka.
Laura on saapunut Venäjälle kieltä oppimaan. Haaveet kouluttautumisesta arkeologiksi eivät ole johtaneet ajatusta pidemmälle. Ihmissuhteiden verkko ei kasva, kiinteä suhde Irinaan vaikuttaa pintapuoliselta ja lihalliselta.
Murmanskiin sovittu yhteinen matka kariutuu Irinan työkiireisiin. Sanan 'kiire' suhteellisuus avautuu Lauralle vaiheittain. Matka on silti tehtävä.
Tätä huonetoveria ei voi valita. Hytti numero 6 kätkee ovensa taakse kaksi nuorta, murrosvaihetta elävää aikuista. Tila pakottaa toisilleen vieraat Lauran ja Lhohan dialogiin. Ongelmallisesta alusta huolimatta, juttu kehittyy luontevasti. Luottamus syntyy pala palalta.
J-P Passin kamera seuraa Lauraa iholla. Käsivara korostaa junan liikkeitä, luoden elokuvaan omanlaistaan poljentoa. Maisemia ei kummemmin ihailla, ohjaaja Juho Kuosmanen keskittyy ihmisiinsä. Seidi Haarlan ja Yuriy Borisovin välille syntyvä yhteys on totista elokuvan magiaa. Tila antaa sille oivat puitteet.
Cannesin elokuvakestien Grand Prix jaettiin ansioista. Hytti nro 6 on tarinaltaan pieni, silti huomattava elokuva ennakkoluulojen voittamisesta. Hytissä, josko elämässä yleisemminkään, kukaan ei ole sitä miltä alkuun näyttää.
Rosa Liksomin kymmenen vuoden takaisesta Finlandia-palkitusta menestysromaanista ei jäljellä ole kuin kehykset. Käsikirjoitus mukailee teemoja, mutta vapauttaa tarinan — ja tunteen. (VA)