P. T. Bar­nu­min ta­ri­naan poh­jau­tu­va ee­pos mie­hestä (Hugh Jack­man), jo­ka unel­moi suu­res­ta shows­ta ja syn­nyttää as­kel as­ke­leel­ta maail­man tun­ne­tuim­man sir­kuk­sen.

Mo­der­nin mu­si­kaa­lin ja pe­rio­did­raa­man yh­teen tai­dok­kaas­ti uut­ta­va draa­ma on ko­meaa ja kos­ket­ta­vaa seu­rat­ta­vaa, jol­la on sal­mia­kin ma­kui­sis­ta ke­peistä vas­toinkäy­mi­sistään huo­li­mat­ta mieltä ylentävä sa­no­ma. Myös la­vas­tuk­sen, pu­vus­tuk­sen, ko­reog­ra­fian ja yk­si­tyis­koh­tien määrän osal­ta ky­se on hengäs­tyttävästä seik­kai­lus­ta. Hat­ta­ra­mai­sen ma­kea elo­ku­va tun­tuu si­ten yltävän esi­ku­van­sa elämä­no­pin ta­sol­le: ”T­he nob­lest art is that of ma­king ot­hers hap­py”.