Mic­hael Crich­to­nin ro­maa­niin pe­rus­tu­va tie­teisjännä­ri su­kel­taa päätä­pah­kaa gen­re­viih­dyk­keen kaa­vaan upot­ta­mal­la ryhmän tie­de­mie­hiä Tyy­nen­me­ren poh­jaan tut­ki­maan tun­te­ma­ton­ta ava­ruu­sa­lus­ta. Ni­mioh­jaa­ja ja ni­mekäs näyt­te­lijä­kaar­ti herättävät suu­rem­pia odo­tuk­sia kuin sa­man gen­ren va­kio­työ­he­vo­nen, bud­jet­ti­luo­kan TV-e­lo­ku­va tai mi­ni­sar­ja, mut­ta odo­tuk­set jäävät no­los­ti roik­ku­maan.

Ai­koi­naan rei­lus­ti flo­pan­nut elo­ku­va huk­ka­si lip­pu­luu­kul­la yli puo­let 80 mil­joo­nan dol­la­rin bud­je­tis­taan, ja ai­van syystä. Ta­ri­nan pe­rus­sol­mu on asial­li­nen, mut­ta sen ympä­ril­le koo­tut ker­rok­set mais­tu­vat Abyss- ja Alien-e­lo­ku­vis­ta api­noi­duil­ta. Vai­kut­tei­den lis­ta on var­mas­ti la­veam­pi, mut­ta se ei au­ta sitä to­sia­siaa, että elo­ku­va lön­tystää ko­vin vä­sy­nees­ti lä­pi muil­ta elo­ku­vil­ta lai­naa­man­sa koh­tauk­set. Elo­ku­van kuo­si on ehkä aa­vis­tuk­sen pa­rem­pi kuin hal­vem­mis­sa tuo­tan­nois­sa, mut­ta kaik­ki muu pök­kelöä läppää ja on­ne­ton­ta ti­lan­ne­ta­jua myö­ten on taat­tua B-luok­kaa.