B­ru­taa­lin ki­roi­le­va, mu­ser­ta­van toi­vo­ton ja kie­rol­la ta­val­la haus­ka ker­to­mus tai­to­luis­te­li­ja To­nya Har­din­gin tiestä koh­ti skaan­da­li­mais­ta hyökkäystä Nan­cy Ker­ri­ga­nia vas­taan.

E­lo­ku­van to­tuu­den­ta­ju on il­mei­ses­ti huo­ju­va, ehkä ku­ten pääo­san­sa­kin to­sielämässä, mut­ta ei-do­ku­men­taa­ri­mai­se­na ju­na­ko­la­ri­na tämä on pie­ni elo­ku­va­ta­paus. Sekä pääo­san Mar­got Rob­bie ja tämän le­ka­mais­ta äi­tiä näyt­te­levä Al­li­son Jan­ney oli­vat roo­li­suo­ri­tuk­sis­taan perä­ti Os­car-eh­dok­kai­na, ja jäl­kimmäi­nen myös voit­ti par­haan nais­si­vuo­san pys­tin.

Jos tämä elo­ku­va ei oli­si osak­si tot­ta ky­see­na­lais­tai­si puo­let ta­pah­tu­mis­ta, mut­ta niil­le voi­si myös he­ko­tel­la va­pau­tu­nees­ti. Nyt nau­ru, sää­li ja hal­vek­sun­ta se­koit­tu­vat vai­vaan­tu­nees­ti yh­teen, mut­ta ko­ko­nai­suus on sil­ti kiin­nos­ta­va. Hei­kom­pi elo­ku­va oli­si tämän las­tin al­la lässähtä­nyt.